”Heikki” on ruuhkavuosia elävä henkilö, jolla on ensimmäinen vaativa johtorooli suuressa suomalaisessa yrityksessä. Heikin organisaatioon kuuluu 30 henkeä, joista 5 raportoi suoraan hänelle. Työpäivät ovat täynnä palavereja eikä Heikiltä tunnu jäävän aikaa tärkeimmille projekteilleen. Heikki toivoo, että hänellä olisi enemmän aikaa keskittyä tiettyihin tärkeisiin projekteihin ja johdettaviensa tapaamiseen kahvikupin äärellä.
Heikki keskusteli tilanteesta ja toiveistaan esihenkilönsä kanssa. Yhdessä he päätyivät hankkimaan Heikille työnohjaajan. Tavoitteeksi asetettiin delegoinnin taidon opettelu, jotta aikaa jäisi myös itse ihmisten johtamistyölle.
Ohjaustapaamisissa Heikki pohti aluksi omaa arvomaailmaansa ja sitä mikä itselle työssä on merkityksellistä ja kiinnostavaa. Hän kirkasti myös käsitystään siitä mitkä projektit hyötyisivät parhaiten hänen osaamisestaan ja mitkä projekteista olisi hyödyllistä antaa johdettaviensa hoidettavaksi. Syntyi ajatus siitä, että joistakin projekteista irti päästämällä hän voisi antaa ammatillisen kasvun mahdollisuuden muille. Samalla häneltä vapautuisi aikaa sparrata johdettaviaan ja tukea heitä ammatillisessa kasvussa. Heikki mietti tarkasti kunkin johdettavan osaamistaustan ja motivaation sekä kiinnostuksen kohteet. Hän teki suunnitelman miten sanoittaa tulevaa muutosta johdettavilleen sekä missä aikataulussa ja millä tavalla projektit siirrettäisiin häneltä eteenpäin.
Heikin esihenkilö osallistui väliarviointiin ja yhdessä he pohtivat miten Heikkiä voisi tukea saavuttamaan tavoitteensa. Esihenkilö kertoi Heikille huomanneensa tämän suhtautuvan arvioivammin ja harkitsevammin uusiin projektiehdotuksiin. Mielihyvällä hän oli pannut merkille, että Heikki oli jopa kieltäytynyt joistakin projekteista vedoten uusiin prioriteetteihin.
Tulevissa ohjaustapaamisissa Heikki kehitti myös ajanhallinnan taitojaan ja järjesteli kalenterinsa uusiksi niin, että se palveli paremmin hänen luontaista vireyden rytmiä. Työpäivien jälkeen tuntui mukavalta valita pieni ulkoilu lasten kanssa sohvalla makoilun sijaan. Lisäksi Heikki koki muutaman ohjaustapaamisissa syntyneen oivalluksen niin tärkeiksi, että halusi jakaa ne myös omille johdettavilleen. Loppuarvioinnissa Heikki kertoi esihenkilölleen oivalluksistaan ja hei antoivat toisilleen palautetta kuluneesta työarjesta. Yhdessä he suunnittelivat jatkoa Heikin johtamisosaamisen tuelle ja kehittämiselle.
Heikki tapasi työnohjaajansa 10 kertaa (á 90min.) kahden viikon välein. Tapaamiset pidettiin aina samana viikonpäivänä tiettyyn kellonaikaan. Se toi toivottua rytmiä Heikin aikatauluihin ja varmisti sen, että kuormittunut mieli tiesi milloin seuraavan kerran oli mahdollista purkaa ajatuksiaan ja hakea uutta näkökulmaa.