Työstressi ei synny yksilösuorituksena – esihenkilön keinot luoda tervettä tuottavuutta tukeva työympäristö

Oletko huomannut, miten helposti työstressi sysätään yksilön ongelmaksi?

”Sinun pitäisi vain hallita aikasi paremmin. Muista mindfulness. Nuku enemmän. Liiku.”

Kuulostaako tutulta? Työstressistä ja kuormituksesta puhuttaessa keskustelu pyörii usein yksilön keinojen ympärillä. Palautumisen ja itsensä johtamisen merkitystä ei voi kiistää, mutta todellinen ratkaisu löytyy työympäristön rakenteista ja johtamiskäytännöistä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Emilia Kujala tiivistää asian hyvin:

”Mikään määrä työpsykologikäyntejä, terapiaa, meditaatiota, hengitysharjoituksia, resilienssiä, tunnetaitoja, kykyä johtaa itseään tai pitää huolta rajoistaan ei riitä, jos toimintaympäristö ei luo edellytyksiä jaksamiseen ja hyvinvointiin.”

Työstressi ei ole yksilön tahdonvoimalla tai henkisellä suorituskyvyllä ratkaistava ongelma. Se on rakenneongelma, joka liittyy työn organisointiin, johtamiseen ja koko organisaatiokulttuuriin. Esihenkilön rooli on merkittävä, mutta vastuu ei ole yksin hänen harteillaan. 

Tässä blogissa tarkastelen, mistä työstressi kumpuaa, miten se vaikuttaa ja mitä todellisia tekoja esihenkilö voi tehdä, jotta työpaikalla olisi mahdollista voida hyvin.

Kun keho ja mieli jäävät hälytystilaan

Työstressi on tila, jossa työntekijä kokee olevansa kykenemätön selviytymään häneen kohdistuvista vaatimuksista ja odotuksista. Se ei ole vain tunne, vaan fysiologinen tila, jossa keho ja mieli siirtyvät jatkuvaan hälytystilaan. Tämä hälytystila voi olla lyhytaikainen ja hyödyllinen – se auttaa keskittymään ja suoriutumaan haastavista tilanteista. Mutta kun stressi pitkittyy, sen vaikutukset muuttuvat haitallisiksi.

Keskeistä on, onko stressi tilapäistä vai jatkuvaa. Lyhytaikainen työstressi voi lisätä suorituskykyä, mutta pitkäaikainen stressi kuluttaa voimavaroja, muuttaa elimistön toimintaa ja heikentää sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä. Se voi vaikuttaa uneen, vastustuskykyyn ja lopulta koko elämänhallintaan.

Kuulostaako tutulta: ”No nyt on vähän stressiä, mutta kyllä me taas tästä selvitään.”

Kaikki ei ole työstressiä – kiire ja huoli voivat hämätä

Onko kiire aina työstressiä? Ei välttämättä. Kiire kuuluu monen asiantuntijan työhön ja voi ajoittain jopa lisätä tehokkuutta ja aikaansaamisen tunnetta. Mutta kiire ja stressi eivät ole sama asia.

Kielessämme stressistä on tullut lähes synonyymi kiireelle. Sanomme helposti, että jokin työvaihe tai projekti on ”stressaava”, vaikka todellisuudessa kyse voi olla vain hetkellisestä aikapaineesta. Tämä normalisoi stressiä ja voi johtaa siihen, että haitallinen kuormitus jää huomaamatta.

Työstressi on ennen kaikkea epävarmuutta: riittääkö aika, onko osaamiseni tarpeeksi vahvaa, onnistunko tehtävissäni? Kiire voi olla tilapäistä ja hallittavissa, mutta työstressi syntyy, kun kiireestä tulee pysyvä olotila eikä palautumiselle jää tilaa.

Esimerkiksi:

• Lyhytaikainen kiire voi tuntua motivoivalta – kunhan ihminen kokee hallitsevansa tilanteen.
• Pitkäaikainen kiire, jossa ihminen tuntee menettävänsä hallinnan, muuttuu työstressiksi.
• Kun työstressi jatkuu riittävän pitkään, siitä tulee kroonista kuormitusta, joka kuluttaa niin kehoa kuin mieltä.

Lue miten tuloksentekokyvylle käy, mikäli esihenkilöt uupuvat.

Onko työstressi todella yksilön ongelma – vai työpaikan rakenteellinen haaste?

On helppoa ajatella, että stressi on yksilöllistä – ja sitä se jossain määrin onkin. Ihmisten yksilöllinen ja tilannekohtainen herkkyys stressille voi vaihdella merkittävästi. Samakin ihminen voi reagoida eri tavalla eri elämänvaiheissa tai eri työtilanteissa. Kuitenkin työstressin juurisyyt harvoin löytyvät vain yksilöstä itsestään.

Työstressi ei synny siitä, että työntekijä ei osaa asettaa rajoja tai ”suorittaa paremmin”. Se syntyy siitä, että työympäristö ei tarjoa riittäviä edellytyksiä palautumiseen ja keskittyneelle työnteolle.

Yksi työstressin keskeisimmistä aiheuttajista on työn vaatimusten ja yksilön voimavarojen epätasapaino:

• Kun työ vaatii jatkuvasti enemmän kuin mitä yksilöllä on resursseja antaa, stressi alkaa kasaantua.
• Jos työn tavoitteet tai vastuut ovat epäselviä, työntekijä voi kokea epävarmuutta ja hallinnan tunteen menetystä, mikä lisää stressiä.
• Jos työssä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä tai sen järjestelyihin, se voi tuntua turhauttavalta ja lisätä kuormitusta.

Missä kulkee raja uupumukseen, kun työstressi kroonistuu?

Pitkittyessään työstressistä voi tulla niin normaali olotila, että sitä ei enää tunnista.
Keho ja mieli tottuvat jatkuvaan kuormitukseen, mutta se ei tarkoita, että ne selviytyisivät siitä ilman seurauksia.

Kroonisessa työstressissä ihminen käy jatkuvasti ylikierroksilla ja kamppailee tilanteen hallitsemiseksi. Alituinen suorittaminen toimii itsehoitokeinona ja kiireisenä pysytellessä olo on edes jotenkin siedettävä.

Ylivireinen ihminen jättää tauot pitämättä ja vähät välittää kehon tarpeista. Hän saattaa kärsiä palautumisvajeesta, ruoansulatuskanavan oireista tai uni- ja muistiongelmista, ja huomata vastustuskykynsä heikentyneen. Esihenkilönä saatat huomata, että ihminen on ahdistunut, ärtynyt tai euforinen, ja kokee runsaasti huolta ja pelkoja.

Lopulta stressijärjestelmän toiminta saattaa myös vaimentua, ja seurauksena on alivireys ja uupumus.

Työuupumuksen ensimmäiset merkit huomataan usein työn ulkopuolella.

Uupunut sinnittelee vielä töissä jaksamisen äärirajoilla, mutta kasaantunut kuormitus ja loputon, sohvan pohjalle ajava väsymys pulpahtavat pintaan räjähtelynä läheisille. Ihminen kokee jatkuvaa voimakasta väsymystä, johon unikaan ei tunnu auttavan.

Hän ei ole enää kiinnostunut ja innostunut työstään – ei, vaikka olisi siitä aiemmin
nauttinutkin. Hän saattaa olla ärtyisä ja itkuherkkä, ja tuntea itsensä hajamieliseksi ja muistamattomaksi. Esihenkilönä olet ehkä huomannut, että ihmisen ammatillinen itsetunto tai pystyvyyden tunne on heikentynyt.

Tässä vaiheessa ihminen on jo toivottavasti työterveyshuollon ammattilaisen avun piirissä.

Milloin esihenkilön tulisi huolestua?

Kannustan sinua havainnoimaan ja puuttumaan ajoissa – kuitenkin viimeistään, kun työntekijäsi:

• Vetäytyy sosiaalisista tilanteista, kommunikointi vähenee
• Suorituskyky laskee – virheet ja unohdukset lisääntyvät
• Ärtyneisyys ja jännittyneisyys kasvavat
• Työstä alkaa hiljalleen kadota merkityksellisyys
• Sairauspoissaolot alkavat lisääntyä

Näiden merkkien huomaaminen ajoissa ja niihin puuttuminen voi estää pitkäaikaisia työkykyongelmia. Mutta tärkein kysymys on: mitä sitten? Miten tähän voi vaikuttaa?

Miten normalisoimme haitallista kuormitusta puheessamme?

Kuulostaako tutulta: ”No nyt on vähän stressiä, mutta kyllä me taas tästä selvitään.”

Työelämässä stressistä on tullut lähes neutraali termi, jolla tarkoitetaan kiirettä tai haastavia tilanteita. Mutta mitä tapahtuu, kun stressi normalisoituu tiimissäsi?

• Ihmiset alkavat ajatella, että jatkuva kuormitus kuuluu työhön.
• Kukaan ei enää kyseenalaista, onko työtaakka kohtuullinen.
• Esihenkilötkin voivat tiedostamattaan pitää kuormitusta hyväksyttävänä osana työelämää.

Jos työyhteisösi pitää stressiä ”normaalina”, siihen ei myöskään puututa ajoissa. Tällöin ennaltaehkäisyn sijaan jäämme sammuttamaan tulipaloja – ja siinä vaiheessa vahinko on jo tapahtunut.

Tutustu Pomoni Johtamisen palveluun täältä.

Esihenkilön keinot työstressin ennaltaehkäisyyn

Esihenkilönä tehtäväsi on luoda olosuhteet, joissa työnteko on sujuvaa ja mielekästä – tämä on myös tehokkain tapa ehkäistä työstressiä. Kun tavoitteet ja roolit ovat selkeät, työn etenemistä seurataan ja onnistumisia huomioidaan, työntekijät voivat keskittyä olennaiseen ilman jatkuvaa epävarmuutta tai kuormitusta.

Työyhteisössä tulee voida luottaa siihen, että tarvittava tieto on saatavilla oikeaan aikaan ja että esihenkilönä uskallat tehdä päätöksiä silloin, kun niitä tarvitaan – epäselvyys ja epävarmuus ovat suurimpia stressin aiheuttajia työssä.

Vastuullinen ja jämäkkä johtaminen ei tarkoita mikromanageerausta, vaan pikemminkin luottamuksen ja psykologisen turvan rakentamista, mikä suojaa työntekijöitä haitalliselta kuormitukselta.

Työstressin ennaltaehkäisyssä kyse on ennen kaikkea työn selkeydestä, oikeudenmukaisuudesta ja toimivista rakenteista. Esihenkilönä voit vaikuttaa työstressin vähentämiseen erityisesti näillä keinoilla:

• selkeät työn tavoitteet ja tehtäväkuvat 
• työnjaon ja vastuiden selkeys 
• työn vaihtelevuus ja itsenäisyys 
• sopiva työmäärä ja työtahti 
• vaikuttamisen mahdollisuudet omaa työtä ja työyhteisöä koskeviin asioihin 
• riittävä ja oikea-aikainen tiedonkulku kaikkiin suuntiin 
• yhteiset työyhteisön toimintaa tukevat toimintatavat, pelisäännöt ja käytännöt 
• työvälineiden ja järjestelmien toimivuus 
• tasapuolinen ja kuunteleva esihenkilötyö 
• yhteiset pelisäännöt työyhteisökonfliktien puheeksi ottamiselle 
• toimintamalli epäasiallisen kohtelun varalta.

Mitä tapahtuu, jos emme puutu työstressiin ajoissa?

Työstressi ei ole vain yksilön haaste – se on koko työyhteisön ja organisaation haaste, jonka vaikutukset ulottuvat laajalle. Kun stressiä ei tunnisteta ja siihen ei puututa ajoissa, seuraukset alkavat näkyä eri tasoilla:

• Yksilötasolla työstressi voi aiheuttaa väsymystä, unihäiriöitä, kognitiivisen suorituskyvyn heikkenemistä ja fyysisiä sairauksia. Pitkittyessään se voi johtaa työuupumukseen, masennukseen ja jopa työkyvyttömyyteen.
• Työyhteisötasolla se heikentää yhteistyötä ja kommunikaatiota. Kuormittunut työntekijä vetäytyy omiin tehtäviinsä, eikä hänellä ole energiaa panostaa yhteisiin tavoitteisiin. Konfliktiherkkyys kasvaa, väärinymmärrykset kasaantuvat ja työilmapiiri kiristyy.
• Organisaatiotasolla työstressi vaikuttaa suoraan tuottavuuteen, asiakaskokemukseen ja työpaikan vetovoimaan. Liiallinen kuormitus johtaa kasvavaan henkilöstövaihtuvuuteen, pitkiin sairauspoissaoloihin ja työhyvinvoinnin rapautumiseen.
• Yhteiskunnallisella tasolla työperäinen stressi on valtava taloudellinen ja inhimillinen taakka. Suomessa masennus – jonka työperäinen stressi voi laukaista – on yksi johtavista työkyvyttömyyseläkkeiden syistä.

Lue lisää työhyvinvoinnista täältä!

Entä, jos puutummekin ajoissa?

Silloin työyhteisöistä voi tulla paikkoja, joissa ihmiset eivät vain selviydy, vaan menestyvät ja voivat hyvin.

Esihenkilön ja organisaation yhteinen tavoite ei ole sysätä stressiä yksilön taakaksi, vaan luoda työympäristö, jossa työllä on selkeät rajat, riittävät resurssit ja onnistumista tukevat rakenteet.

Kyse ei ole vain inhimillisyydestä – kyse on myös tuloksellisuudesta.

Kun organisaatiossa ennaltaehkäistään työstressiä, se hyötyy paremmasta työmotivaatiosta, sujuvammasta yhteistyöstä ja vahvemmasta sitoutumisesta. Tämä ei ole utopiaa, vaan strateginen valinta, joka vaatii johdonmukaisia tekoja.

Sinä ja esihenkilö-kollegasi voitte nostaa työstressin ennaltaehkäisyn keskusteltavaksi eri organisaatiotasoilla ja sidosryhmissä. Voitte olla se muutos, joka käynnistää uuden ajattelutavan työyhteisössänne.

Kysynkin sinulta: Mitä tiimissänne tehdään jo nyt hyvin ja miten voitte vahvistaa sitä työstressin vähentämiseksi?

Blogissa käytetyt lähteet:

Stressiä vai työuupumusta? Lopulta pinnistelykään ei auta

Stressi ja työuupumus

Näin ehkäiset työstressiä

Johda tuottavasti

Työuupumus uusiutuu huolestuttavan usein – syy on sekä työssä että sen tekemisessä

Markuksela, H. (2021). Suorituskyvyn salaisuus. Vireystilan säätelyn avulla
huipputuloksiin. Helsinki: Tammi.

Virtanen, A. (2021). Psykologinen palautuminen. Jyväskylä: Tuuma.